7. Minkälainen on DJ:n ilta normaalissa ravintolassa?
DJ valitsee kotona levyt keissiin (Engl. Case [Tässä tapauksessa Levylaukku]) ja lähtee hyvissä ajoin keikalle. Ravintolaan hän saapuu noin 15minuuttia ennen illan alkua, laittaa audiolaitteet (sekä mahdollisesti myös valojärjestelmät) toimintakuntoon ja kokeilee kaikki soittimet läpi siltä varalta että joku laite ei toimi. Tässä vaiheessa DJ ottaa ravintolan "dj-päiväkirjan" käteen, ja katsoo pikaisesti onko kukaan ilmoittanut mahdollisista laiteongelmista joita on odotettavissa illan aikana, sekä tarkistaa millainen ilta on edellisellä soittajalla ollut. Alkuillasta DJ soittaa ja kuuntelee uudet levyt läpi, tai vastaavasti soittaa rauhallista musiikkia ravintolan tyylistä tai asiakkaiden määrästä riippuen. Ensimmäisten asiakkaiden saapuessa tulee ensimmäinen kosketus eläviin asiakkaisiin:
Asiakas: "Soita jotai hyvää musaa!"
DJ: "No millasta musiikkia haluisit kuulla?"
Asiakas: "No jotain hyvää! Kyl sä tiedät, ei tämmöstä, vaan hyvää!"
DJ: "Selvä laitetaan hyvää musiikkia seuraavaksi..."
DJ on selvännäkijä joka tietää millaista musiikkia asiakas haluaa kuunnella, jo ennenkuin asiakas itse sitä tietää. Tästä innostuneena DJ valitsee Scorpionsin Wind Of Change sinkun (Engl. Single [Tässä tapauksessa kappaleesta tehty yksittäinen julkaisu]) soittimeen ja painaa play-nappia. Asiakkaan peukalo nousee pöydässä pystyyn naaman loistaen kuin naantalin aurinko: "Tommosia tiskijukkia pitäs olla joka paikassa!!". DJ heilauttaa ystävällisesti kättä takaisin onnitellen itseään loistavasta (ja varmasta) valinnasta, jatkaen samalla linjalla: Bon Jovi, Kiss, Roxette...
Illan tullen DJ huomaa yhä useamman vanhemman ihmisen lähtevän kotiin ja nuoremman asikaskunnan valuvan sisälle. Kaiuttimista alkaa kuulua yhä enemmän nuorisolle tuttuja listahittejä, ja pikkuhiljaa tanssilattia alkaa täyttyä heiluvasta ihmismassasta joita DJ villitsee tunnetuilla kappaleilla. Setin [Setti = samantyylisistä kappaleista rakentuva kokonaisuus] väliin DJ heittää muutamia juuri listalle nousseita uutuuksia, ja tekee näin uusia kappaleita tutuksi yleisölle jolle kelpaa vain "paras".. Ehkä jo parin-kolmen viikon päästä yleisö on oppinut tunnistamaan uudet kappaleet, ja jopa tanssivat niiden tahtiin.
Reilun tunnin erilaisia hittejä soitettuaan DJ huomaa villien liikkeiden taantuneen tasaiseksi huojumiseksi ja päättelee että on aika päästää ihmiset nauttimaan virvokkeita. Tyyli vaihtuu hitaampiin poprock hitteihin: Lighthouse Familyä, George Michaelia, Tina Turneria, Simply rediä... jokunen hidas laulun luritus väliin. Hitaita soittaessa tulee joku neiti marisemaan seuraavaa:
Neiti: "Soita hei Tina Turnerin The Best!?"
DJ: "Soitin sen juuri äsken, etkö kuullut?"
Neiti: "Kuulin sen tuolta ulkokaiuttimista kun oltiin tuoakalla, mutta tultiin just sisälle ja haluttais kuulla
se täältä!"
DJ: "No jos saan sen vielä johonkin sopimaan, niin soitan sen myöhemmin. En nyt kuitenkaan sitä tähän perään voi
soittaa kun se juuri tuli.."
Neiti: "Ei kun soita se tähän! Se sopis niin hyvin!!"
.. Tässä vaiheessa DJ:n mieleen taas juolahtaa että on se hyvä kun asiakkaat tietää paremmin kuin ammatti-ihminen...
DJ: "Katsotaan mitä voin tehdä.."
Neiti: "Ei kun soita se nyt!!.."
.. DJ huomaa että kappale loppuu 40sekunnin kuluttua, ja käy kiivaasti kaivamaan uutta levyä esille.. Neiti jää hetkeksi haukkumaan DJ:tä huonoksi ihmiseksi, sättii aikansa ja lähtee pois murjottamaan... DJ:n päässä liikkuu sättimisen aikana:
* Äkkiä joku hyvä hitti! *
* Minne hittoon laitoin sen Anastacian!! *
* Äääk 20sekuntia!!! *
* Olkoot sitte britney spearssia.. *
* 10sekuntia... ehtiiköhän tää ladata*
- Greeeeiiiiiziiiii - Alkuhuudahdus räjähtää kaiuttimista ja epämääräisen älämölön seurauksena iloiset veikkoset kirmaavat tanssilattialle, ja ilta voi jatkua.. Bäkkäreitä, Five'a, Anastaciaa (joka löytyy jostain aivan väärästä kohdasta levylaukkua..).
DJ on havainnoinut alkuillan aikana millainen musiikki puree yleisöön, ja rupeaa testimielessä soittamaan eurohousea. Jostain kumman syystä tanssilattia tyhjenee täysin! DJ soittaa vielä yhden kappaleen varmistaakseen menekin, ja vaihtaa tyyliä johonkin ihmisiä tanssittaneeseen linjaan.. mutta ei.. Kukaan ei siirry enää tanssilattialle.. Kuumeisesti DJ miettii mitä tehdä.. kaivaa levylaukkua...
- Whad-is-laav! Peipi dount höört mii, dount höört mii, nou moor - Päitä alkaa nousemaan kaljatuoppien ja lonkeroiden takaa. Armoton älämölö ja vislaus.. lattia on taas täynnä. DJ onnittelee jälleen kerran itseään ja kaivelee laukusta muitakin vanhoja hittejä: It's My Life, Love sees no color.. DJ hyppii kappaleiden mukana, ja aiheuttaa samalla cd:n hyppäämisen. Jengi ulvoo, ja DJ kohauttaa tietämättömänä olkapäitään jatkaen heiluntaa kopissa.
Ravintolahenkilökunta käy huomauttamassa DJ:lle äänenvoimakkuudesta. Volume laskeekin alaspäin.. hetkeksi.
Vielä on pitkälti yli kaksi tuntia iltaa jäljellä kun pari korstoa alkaa tappelemaan tanssilattialla.. Toinen oli tönäissyt tanssiessaan körilään kaljat nurin.. Nyrkki viuhuu ja toiselta aukeaa nenä.. DJ kaivelee Michael Jacksonin levyn, ja laittaa Blood On the Dance Floorin soimaan. Kukaan ei tajua vitsiä.. Portsarit nakkaa tappelevat asiakkaat pihalle viilenemään.
..ja ilta jatkuu...
Pikainen vilkaisu kelloon kertoo että on aika suunnitella loppusetti kasaan. Aikaa on vielä noin 40minuuttia. Parikymmentä minuuttia legendaarisia-, sekä takuuvarmoja tanssihittejä villitsee yleisön täysin, ja vielä on aikaa vartin verran. DJ päättää soittaa vielä yhden legendan, tosin hieman rauhallisemman, ja loppuajan sitten hitaita.
Yleisöstä muutama tulee kiittämään uupunutta DJ:tä mukavastai illasta, ja myös mariseva neiti tuntuu nauttineen musiikista. DJ kirjoittaa "päiväkirjaan" päivän tapahtumat, yhden tappelun tanssilattialla, muutamat narisevat tapaukset, sekä sen että laitteet toimivat moitteetta loppuun asti. Savukoneen neste alkaa olla lopuillaan joten parempi laittaa hälytys puhelimeen että muistaa soittaa ohjelmatoimistolle jotta toimittaisivat lisää litkua savuttimeen.